On mielenkiintoista lukea oluenmaistaijien kuvailuja siitä, miltä olut heistä maistuu. Harvoin voin olla luonnehdintojen kanssa samaa mieltä. IPA-oluen mausta saatetaan kertoa, että se maistuu pihkalle tai mäntymäiselle. Jos näin olisi, tuskin sitä tulisi ostoskoriin ladottua. Hyvä IPA on hyvä olut, mutta Nollapistenollabissen mielestä se ei nyt sentään aivan puullekaan maistu.
Toista IPAaa luonnehditaan purkanmakuiseksi. Ensimmäisenä tulee mieleen: Minkä purkan? - piparminttun, salmiakin vai kenties vattupurkan? Itse purukumiaineshan ilman makuefektiä maistuu hirveälle - sellaiselle, että sen haluaa sylkäistä heti pois. Kun ajatus taas liikku, se pohtii, että onko maistelukulttuuri, jossa hyvä juoma syljetään pois syntynyt juuri purkan maun seurauksena.
En tiedä, tulisiko ostettua hyvää maltaalle maistuvaa olutta, jos sen mausta tietäisi vain, että kehittynyt makuaisti luonnehtii sen olevan saaristoleivän, mämmin tai paahtoleivän makuista. Mämmi jakaa mielipiteet, ja Nollapistenollabissen kohdalla se jäisi ostamatta. Sen sijaan saaristolaisleipää ja paahtoleipää sitä voisi ostaakin, mutta pussiin pakattuna ja pureksittavassa muodossa. Kehittymättömän makukuaistin kiro onkin se, että asiantuntijakuvausten perusteella tulee sellainen tunnelma, että tulee seikkailleeksi aivan jollain muulla kuin juomaosastolla.
Esimerkiksi hevi-osaston tuotteet vilahtelevat olutluonnehdinnoissa tämän tästä. On sitruunaa tai yleisesti vain sitrusta. Löytyy päärynää, banaania, korianteria ja neilikkaa. Niitä on 35 vuodenkaan kokemuksella kovin vaikea aistia oluenmaun seasta - onneksi, sillä esimerkiksi bananin makuinen olut ei kiehdo millään muotoa, mutta vehnäolut toimii kyllä hienosti.
Muut maut kuin oluen oma maku ei ole koskaan tuonut siemailuun toivottua lopputulosta. On haksahdettu ostamaan olutta, jonka etiketissä oli maininta hunajasta. Pullo oli tyyliäs ja arvokaskin, mutta se osoittautui maistajan ihannejuomaksi, nimittäin sellaiseksi, jonka suuhun otettuaan halusi sylkäistä välittömästi pois. Toisessa makuolutkokeilussa tuli tutustuttua lakritsiefektiin, koska se on usein mainittu mainioiden tummien oluiden yhteydessä. Toisin kuin useimmat tummat oluet kutsuvat luokseen uudelleenkin, lakritsiolut ei tuottanut vastaaavaa tunnetta - se ei mennyt jatkoon.
Meillä kaikilla on omat makumieltymyksemme ja sanotaankin, että niistä ei sovi kiistellä. Toiset tykkäävät, kun olut maistuu pihkalle, banaanille, suklaalle tai vaikkapa männylle, Nollapistenollabisse pitää reilusta konstailettomasta oluen mausta sinällään. Nollapistenollabisse nauttii oluesta nimenomaan oluen maun takia.
Kommentit
Lähetä kommentti